Sairaanhoitajana vankiterveydenhuollossa

Missä sijaitsevat ehkä Suomen terveydenhuollon turvallisimmat työpaikat? Tämän terveydenhuollon osa-alueen yksiköitä löytyy ympäri maan, ja pääsin tutustumaan tarkemmin niistä yhteen. Ja myönnettäköön: minulla oli ennakkoluuloni.

Alueelle saapuessani törmään ensimmäisenä kieltokyltteihin ja eteeni nousevat muurit sähkölankoineen. Olen saapunut Vantaan vankilan portille. Ilmoittaudun vartijalle, joka päästää minut siirtymään Vankiterveydenhuollon rakennukseen. Ovesta sisään päästyäni vastaani saapuu valvontapuolen työnjohtaja, Harri Kaijanniemi, joka ohjaa peremmälle. Okei, ensimmäinen ihminen ja hän vaikuttaa rennolta, jännittää hieman vähemmän, ajattelen. Kaijanniemi kertoo, 22 vuoden työkokemuksella, työstään, jossa tärkeintä on turvata niin henkilökunnan kuin vankienkin turvallisuus heidän asioidessaan Vankiterveydenhuollon yksikössä. Vantaan vankila toimii tutkintavankilana, jonka vuoksi on tärkeää suunnitella vankien liikkuminen tiloissa niin, etteivät keskeneräiset poliisitutkinnat pääse vaarantumaan. Tämän vuoksi myös terveydenhuollon tiloissa asiointi on suunnitelmallista, ja ennen hoitohenkilökunnan tapaamista vanki odottaa omaa vuoroaan seurantahuoneessa, jossa heitä on vastassa valvontapuolen henkilökuntaa. Seurantahuoneessa tehdään ennakointia vangin sen hetkisestä tilasta, jolloin mahdollisiin turvallisuusuhkiin voidaan vaikuttaa etupainotteisesti.

Turvallisuuspuolen valvonnasta vanki pääsee siirtymään terveydenhuollon henkilökunnan vastaanotoille. Vantaan Vankiterveydenhuollon poliklinikalla työskentelee sairaanhoitajia, suuhygienisti, yleislääkäri sekä hammaslääkäri. Sairaanhoitajia on vuorossa 1-5 viikonpäivän mukaan myös viikonloppuisin, suuhygienisti on paikalla kaikkina arkipäivinä ja lääkäri sekä hammaslääkärikin ovat saatavilla useampana päivänä viikossa. Sairaanhoitajista tapaan ensimmäisenä Juha Hiltusen. Hiltunen on työskennellyt sairaanhoitaja Vantaan vankilassa reilu puoli vuotta, ennen tätä hän on työskennellyt muun muassa päivystyshoitotyössä. Hän valottaa minulle hieman enemmän vankiterveydenhuollon toimintaa. ”Eroamme vankilaprofiilina hieman muista, sillä meille saapuu päivittäin tutkintavankeja. Osa vapautuu, osa siirtyy toisiin vankiloihin tai jää meille istumaan tuomiotaan. Liikenne on siis tämän vuoksi erilaista ja vilkkaampaa kuin monissa muissa vankiloissa Suomessa.”. Mitä sairaanhoitajan työnkuvaan sitten kuuluu vankiterveydenhuollossa?

”Aloitamme jokaisen meille tulevan vangin kanssa tulotarkastuksella, jossa käydään kattavasti läpi sairaudet, lääkitykset, päihteidenkäyttö, sekä fyysinen ja psyykkinen vointi. Muiden terveydenhuollonyksiköiden kautta pyritään tietenkin selvittämään taustoja ja tarkistamaan asioita esimerkiksi lääkehoidon suhteen. Tulohaastattelun pohjalta laaditaan hoitosuunnitelma, jonka mukaan täällä sitten toimitaan. Jaetaan lääkkeitä dosetteihin, hoidetaan ihan perusterveydenhuollon juttuja, mutta vaan vankilan sisällä. Sama hoitosuunnitelma seuraa vangin mukana esimerkiksi siirryttäessä toiseen vankilaan. — Toisinaan sitten eteen tulee akuutimpia tilanteita, joista tehdään arvio, tarvitaanko erikoissairaanhoidon käyntiä. Tarvittaessa vanki voidaan siirtää ambulanssilla tai talon autolla vartijoiden saattamana esimerkiksi sairaalan päivystykseen saamaan tarvitsemaansa hoitoa.”, Hiltunen tiivistää.

Sairaanhoitajan työn turvallisuudesta ei olla vielä edes puhuttu, ja Juha ehdottaa minulle vankien haastattelua. Tähän en ollutkaan varautunut lainkaan, mutta mikä olisikaan mielenkiintoisempaa kuin kuulla itse terveydenhuollon käyttäjän mielipiteitä. Hahmottelen mielessäni vielä kysymyksiä, kun ensimmäinen vanki saatellaan jo huoneeseen. Kättelen ja kerro miksi olen paikan päällä. Myönnän, vähän jännittää.

Ensimmäinen vanki (mies 53 vuotta, useampi vankilatuomio takana) kertoo mielenpiteensä terveydenhuollosta, kunnes tarkennan kysymystä nimenomaisesti vankiterveydenhuoltoon. ”Hemmetin hyvä on se tulohaastattelu täällä, ei sellasta ole kaikkialla. Siinä tuntuu, että hoitaja on läsnä ja saa aikaa, vaikka on vanki. Myöhemminkin tänne on helppo päästä, jos vertaa vaikka avopuoleen tuolla ulkopuolella, niin pääseehän tänne nyt tosi paljon nopeemmin ja kynnys on jotenkin pienempi. Mutta molemmissa saa hyvää hoitoa, siellä ja täällä.”. Samaa linjaa jatkaa myös seuraava tapaamani vanki (mies, 37 vuotta, istunut haastatteluhetkellä 5kk ensimmäistä vankilatuomiota): ”Oon ite korvaushoidossa ja ollut jo 13 vuotta. Käyn täällä poliklinikalla joka päivä hakemassa mun annoksen. Tänne on helpompi tulla kun jos vertaa avopuolelle, hoitosuhde on jotenki henkilökohtaisempi, koska täällä on samat ihmiset usein paikalla. Helppo kysyä asioista. — Mä koen henkilökohtasesti että mun oma kuntoutus onnistuu täällä paremmin, koska täältä puuttuu ne ulkopuolella olevat houkutukset.”. Viimeisen haastateltavan (mies, 48 vuotta, toistakymmentä tuomiota takana) kohdalla pääsen kuulemaan miten vankiterveydenhuolto on muuttunut viimeisen 30 vuoden aikana. ”Niin mä oon istunut lähemmäs parikymmentä kertaa vuoden 1991 jälkeen. Onhan tässä ollu muutosta vuosikymmenien aikana, eihän joskus käytännössä oo ollut mitään tällasta terveydenhuoltoa. Ja se eroaa myös aika paljon vankiloittain, täällä Vantaalla asiat on aika hyvin. — Lääkäreitä sais olla useammin tai ainakin niille pitäisi päästä nopeammin, nyt se on tosi hidasta. Usein ne myös vaihtuu ja sitten ei tiedä, että miten sen seuraavan lääkärin kanssa hoito sujuu. Sais olla oma lääkäri täällä. Mutta sairaanhoitajalle pääsee nopeesti ja se on hyvä. Täällä on tosi päteviä sairaanhoitajia ja erityisesti se tulohaastattelu, joka tehdään aina tänne tullessa, on hyvä muutos näiden vuosien aikana.”.

Tapaan muitakin vuorossa olevia sairaanhoitajia sekä suuhygienistin, ja puhe kääntyy turvallisuuteen sekä työssä viihtymiseen. Päivätyö ja toimiva työyhteisö saa kiitosta, mutta myös vankien asenne hoitohenkilökuntaa kohtaan koetaan erilaiseksi kuin potilaiden asenne monessa muussa yksikössä. ”Ei turhaan sanota, että vankiterveydenhuolto on alan turvallisimpia työpaikkoja. Missä muualla sulla hoitajana on vartija aina seinän toisella puolella, kaikissa tilanteissa?”, Juha kysyy. ”Ei täällä kuule päivittäin tai edes viikoittain mitään uhkailua ja kiroamista tai haukkumista niin kuin monessa muussa paikassa. Meillä on nollatoleranssi epäasialliselle käytökselle ja nämä vangit kyllä tietävät sen. Jos täällä lähetään kokeilemaan sellaista käytöstä kuin esimerkiksi päivystyksessä koki, niin se on saman tien pois vastaanotolta ja kokeillaan joku toinen päivä uusiksi. Ja kaikkialla pitäisi olla se linja, kaikilla.”, sairaanhoitajat Juha ja Markku jatkavat. Päivystyshoitotyötä tekevänä allekirjoitan kollegoideni ajatuksen – huonoa käytöstä, saatikka fyysistä tai henkistä väkivaltaa, ei tulisi sallia missään olosuhteissa, käytöstavat kuuluvat meille kaikille. ”Me puhutaan täällä ääneen kaikki asiat. Hyvät ja huonot. Me nähdään ja kuullaan niin paljon kaikkea, täällä on kaikenlaisia taustoja meidän vangeilla. Se antaa todella paljon, kun voit aina tukeutua työkavereihin.”, sairaanhoitaja Ninni ja työnjohtaja Harri toteavat, ja muut nyökyttelevät yksimielisesti.

Lähden kotiin, ja vankilan sisäpihaa kulkiessani huomaan, että miljöön aiheuttama jännitys on poissa. Mielikuvani vankilasta ja vankiterveydenhuollosta on täysin muuttunut, positiivisessa mielessä. Sairaanhoitajana totean, että näkemäni kollegoideni asenne, sekä vankeja että hoitajien omaa turvallisuuttaan kohtaan, oli vankiterveydenhuollossa kunnioitettavaa. Kiitos Vantaan vankilan poliklinikan henkilökunnalle haastattelumahdollisuudesta!

TEKSTI: Anniina Valkeasuo

KUVAT: Anniina Valkeasuo